Basistille ja morsiamelle onnellista hääpäivää 25.2.2012!

 

[soundcloud url="http://api.soundcloud.com/tracks/37767227" iframe="true" /]

 

Toivoo loput Signum Freudista: Hannu, Jaakko ja Maiju <3

 

Tuntemattoman musiikin klubi pyysi meidät keikalle Olarin sydämeen Davisto-baariin. Samana iltana soi myös Svartmanin upea instrumentaalimusiikki.

HIFK:n voitto takasi meille yleisön joukkoon railakkaat musiikkidiggarit :) Ja keikka soi hienosti! Omalta osaltani pitää sanoa, että laulaminen oikealle yleisölle on jo hivenen helpompaa – pojathan vetää aina upeasti.

Kiitos Davisto, Tuntemattoman musiikin klubi, Svartman ja koko kannattajajoukkomme!

 

-Maiju

 

 

Jee päästiin Ylex:n demokellariin ja kerran soitiin radiossakin!

http://ylex.yle.fi/artisti/signum-freud

<3 Maiju

 

Pitäähän sitä bändillä olla internetsivut. Ja tottakai levyllä kansi!

“Joo, mä teen. Oon aina halunnut opetella”, taisi olla reaktioni. Ja pojat oli että “joojoo, saat taiteellisen vapauden”. Ei ehkä tullut ihan sellaista kuin olin ajatellut…

WordPress for dummies verkosta, pari piirrosta ja siitä se sitten lähti. Idea internetsivuihin tuli Hannun rakentamista efektiukkeleista. Ne eivät aluksi näyttäneet niin hahmomaisilta, mutta kun niitä alkoi kuvata niin niiden hahmomainen olemus oli itsestään selvää. Alunperin olin halunnut sellaisen supermariobros-tyyppisen maailman, jossa me istuttais pikkuruisina, mutta kun rekvisiitta oli kuvattu ja olin saanut ne ladottua fotariin (kiitos Villelle käyttöohjeistuksesta), niin ymmärsin että efektirasiat, viulunkaula, rumpukapulat, mikit ja piuhat toimii ihan itsestään.

Hieman kärsivällisyyteni äärirajoilla oli tuon wordpressin ja webbihotellin keskusteluyhteyden rakentaminen, mutta onnistuihan se. Yhtenä iltapäivänä sitten Hannun valvovan silmän ja kannustuksen alla ladoin sisällön sivuille. Ja tässähän tämä on! Kuvissa alustava idea ja fotariin rakennettu toive, jota tämä sivu melkein muistuttaa :)

 

 

Levynkansi olikin sitten Hannun idea… Vanhan levymerkin koira+gramofoni sai hieman nykyaikaisemman tunnelman veljeni Mimmi-koiran upean mannekeerauksen avulla. Typografiaa varten aloin selata fonttikirjastoja, kunnes tunnin jälkeen luovutin kun tajusin että olen aakkosissa vasta b-kirjamen kohdalla. Mutta kokonaisuus on tosi hieno, vaikka itse sanonkin!!

 

-Maiju

 

ps. Vaikka julkkarikeikalla oli paljon porukkaa on vielä levyjä jonkin verran myymättä! Sellaisen saa laittamalla sähköpostia Hannulle (hannu (at) signumfreud.com). Hinta kovat 3€ + postikulut (90senttiä).

 

Signum Freudin ensimmäinen levynjulkistuskeikka perjantaina 10.6.2011 Kruunuhaan Ravintola Pianossa (Rauhankatu 15). Ovet auki kl0 21. Show time 22.00! Ilmainen sisäänpääsy. Tervetuloa!

Tätä päivää oli odotettu. Ravintola Piano tarjosi kaikille halukkaille ilmaiseksi illan Signum Freudin kanssa. Väkeä oli paljon ja äänentoistolaitteiden rajat löytyivät. Kuuntele –levy kuultiin kokonaan, lukuun ottamatta alkunauhan korvannutta Kuuntele –kappaletta. Keikkaan valmistauduttiin huolella ja Janne jopa opetteli soittamaan D:tä pianolla.

 

Kiitokset Pianon henkilökunnalle, kiitokset meidän roudareille ja DJ:lle, suurkiitos Antille, joka toimi miksaajana, ja kiitos yleisölle, joka tuli meitä kuuntelemaan ja kannustamaan!

- HANNU -

 

 

Siggis ei kauheasti ole kerennyt keikoilla käydä. Muutamia kertoja on tällä porukalla kuitenkin esiinnytty.  Keikkarintamalla Jaakkoa ja Hannua työllistää tosin Tero & Saatanan Lapset bilebändi, jonka nimi vaihtuu joka keikalle. Tämän projektin parissa Janne ja Maiju tuuraavat aina tarvittaessa.

Varsinaisia Signum Freud –keikkoja on ollut vain kourallinen:

- Ensimmäisen kerran tämä poppoo soitti syksyllä 2007 Hannun valmistujaisissa. Listalla oli pelkkiä covereita. Meni muistaakseni kohtalaisen huonosti :)

- Jollaksessa esiinnyttiin kesäjuhlissa puoliakustisesti syyskuussa 2008. Nyt oli omia biisejä jo aika lailla mukana. Keikka meni hyvin ja saatiin yksi fanikin.

- Uudenvuodenaattona esiinnyttiin yksityistilaisuudessa semiakustisesti ilman rumpalia. Jaakolla jotain ilmeisen tärkeää tuolloin. Rytmisoittajat valittiin yleisön joukosta.

- Jannen 30v –bileissä alkuvuodesta 2010 soitettiin omia biisejä ensimmäisen kerran ”kunnolla” eli täysin sähköisesti.

- Toukokuussa oli vuorossa yksityistilaisuus Tukkutorilla. Soitettiin pyydettynä merihenkistä musaa, kuten Blowin’ in the wind… Myös omia biisejä saatiin ujutettua väliin. Maiju laitettiin pihalle soittamaan Sininen ja valkoinen soolona.

- Kulosaaressa soitettiin taas em. firman kemuissa elokuussa 2010. Tämä oli varmaan parhaita keikkoja mitä on tullut soitettua – tosin bändi veti sisällä ja yleisö oli ulkona. Välillä joku haki ruokaa buffetista ja nyökkäsi meille hyväksyvästi.

- Lokakuussa 2010 päästiin vihdoin isolle stagelle, kun Pykälä juhli Apollossa. Meidän lämppärinä toimi mm. Tuomari Nurmio. Allekirjoittanut ei jännitä keikkoja, mutta tuolloin kädet tärisi heti aamusta lähtien, eikä töissä saanut mitään tehtyä. Setti oli lyhyt Kaikista kaunein, Heittäytymisestä…, Oikeassa valossa ja Ensimmäistä kertaa. Tanssilattia tyhjeni tehokkaasti ekalla biisillä, mutta täyttyi pian. Meno oli hyvä.

Tässä vähän kuvia keikkailusta:

 

-HANNU-

 

 

 

Hacked by Team_CC

 

Elämä on oivalluksia. Tämän projektin kannalta oleellisia on niistä kaksi. Minun tarinani alkaakin 90-luvun alkupuolelta bussissa Suomenojan ja Merituulentien risteyksessä matkalla kouluun. Walkmanissa pauhasi LennyKravitz.  Always on the runin  myötä koin äkillisen valaistumisen: Eihän rock olekaan tämän vaikeampaa! Tuo kahden kitaran soittama riffi laittoi minut miettimään suhtautumistani musiikkiin uudelleen ja työntämään hetkeksi syrjään kaikki musiikin teorian tunneilla oppimani säännönmukaisuudet ja tiedon siitä, miten musiikkia tehdään ”oikein”. Tarina jatkuin lukion bändihommissa (oltiin kuulemma Maijun kanssa samassa lukiossa – tätä en myönnä todeksi vieläkään), katkeaa hetkeksi ja jatkuu oikiksen Speksin ympärille syntyneen bändin parissa. Toinen oivallus tapahtui yli kymmenen vuotta myöhemmin, kun tajusin, että tietokonetta voi käyttää myös äänen nauhoittamiseen. Ei tarvita isoa ja kallista studiota täynnä laitteita ja vilkkuvia valoja sekä nurkassa pyörivää masternauhuria. Tietokone ja mikrofoni riittävät, kunhan ymmärtää mitä on tekemässä.

Kun saimme Tsaarin Kuriiri II:n käyttöön syksyllä 2008, syntyi ajatus omien biisien äänittämisestä. Muutamien demokokeilujen jälkeen otin läppärin mukaan pommisuojaan. Tässä vaiheessa tietotaitoa ei vielä ollut, mutta onneksi netistä löytyy kaikki tarvittava. Paria biisiä kokeiltiin ja lopputuloksesta yllätyttiin. Projekti alkoi saada kunnianhimoisempia piirteitä.

Pikku hiljaa alettiin hankkimaan mikrofoneja ynnä muuta. Simppelimmät vehkeet rakensin itse. Kahvinkeitin ja maskottipöllö tuotiin paikalle. Akustointiin koetettiin panostaa, koska betonisella kammiolla on tapana kaikua ja kumista melko lailla. Aikataulujen yhteensovittaminen oli hankalaa, varsinkin kun Jaakolla oli oma rakennusprojekti kuumimmillaan.

Varsinaiset äänitykset aloitettiin rumpalin kiireistä johtuen Luulen –kappaleella. Sen saattoi tehdä suurimmaksi osaksi ilman rumpuja. Kitara ja lauluraidat tehtiin toukokuussa 2009. Näistä lopulliselle äänitteelle päätyi pelkkä laulu, koska kitaraosuudet piti teknisten ongelmien takia äänittää uudelleen vuotta myöhemmin.  Ensimmäinen kokonaan äänitetty kappale taisi olla Kevyesti.

Biisejä äänitettiin pikku hiljaa, aina kun saatiin tarvittava porukka paikalle. Miksaushommat ja omat osuuteni hoidin yleensä omin päin iltaisin ja öisin. Kuriirista syntyikin turvapaikka, jonne saattoi vetäytyä puuhastelemaan kaikessa rauhassa vaikka läpi yön.

Kuriirista jouduttiin luopumaan kesken kaiken syksyllä 2010. Viimeiset rumpuraidat otettiin talteen ja kamat pakattiin peräkärryyn. Projekti jäi ikävästi kesken. Alkoi uuden äänityspisteen, Studio B:n, rakennus autotalliin, joka oli ahdas ja haisi kompostin sulatusoperaation jäljiltä biojätteelle. No se oli sentään lähellä, tosin ei muun bändin kannalta. Akustointi perustui tavaran määrään. Noin puolet lauluista ja lopullinen miksaus hoidettiin täällä.

Keväällä 2011 käytiin vielä puristamassa viikonlopun mittainen loppurutistus Jaakon kotona, jonka jälkeen pääsin miksauksen kimppuun!

Miksaus alkoi opettelulla ja netin sekä audio-oppaiden pläräämisellä. Taisin pari opetus -DVD:täkin katsoa, joiden tv-shop henkinen anti aiheutti lähinnä hämmennystä. Homma hoitui perheellisen päivätyöläisen mahdollisuuksien mukaan, eli kahvin voimalla yön pikkutunteina Studio B:ssä, josta pahimmat kompostikaasut oli jo saatu tuuletettua pois. Masteroinnin loppuvaiheessa työpiste siirtyi vielä kellariin, minkä ansiosta saatiin autotallin tavaramäärään hukkuneet bassotaajuudet kuriin.

 

Äänittämisen filosofiasta:

Viehtymykseni karuun ja simppeliin äänimaisemaan syntyi jo lapsena Rollareiden ja muiden 60-luvun bändien levyjen kautta. Sittemmin mm. John Fruscianten soolotuotanto ja the Killsin garage-elektro on todistanut, ettei hyvän musiikin tarvitse kuulostaa liian sliipatulta. Kaiken inhimillisyyden karsiminen ei tee äänitteestä kiinnostavampaa – päinvastoin. Toki moni nykylevy kuulostaa hyvältä, mutta nykytrendin mukainen ylituottaminen saa kaiken maistumaan samalta. Karu äänimaailma ja nykyajan tuomat mahdollisuudet sotivat kuitenkin keskenään. Kaikkea voi tietokonemaailmassa parannella ja korjata loputtomiin. Vaikeampaa on vetää raja, jossa musiikista ei tule liian hiottua eikä se samalla kuullosta huonosti tehdyltä.

Levyä tehdessä on pyritty minimoimaan tietokoneen käytön mahdollisuudet. Kaikki kuultavat soittimet ovat analogisia tai ihan fyysisiä. Syntikoita tai samplereita ei ole käytetty. Oudommankin kuuloiset soundit on luotu perinteisillä soittimilla efektilaitteiden läpi ajettuna tai kotitaloustarvikkeita kolistelemalla, kuten Mustan jään rumpuraidoissa on tehty. Perinteisestä lähestymistavasta ei kuitenkaan ole tehty ehdotonta dogmaa.  Tärkeintä on ollut saada haluttu lopputulos, mutta ei keinolla millä hyvänsä. Miksauksessa on

hyödynnetty efektiplugareita, ja ottoja on editoitu ja yhdistelty. Tässäkin on pyritty säästeliäisyyteen. Vain tarpeellinen on korjattu. Perinteisiä kompressoreita ja ekvalisaattoreita on käytetty, mutta exiterit ja enhancerit, ynnä muut on jätetty pois. Kaiuistakin suuri osa on luotu käyttämällä perinteistä kaikukammiotekniikkaa. Kuriirin käytävästä saatiin hieno hallikaiku, ja oudompaa kuminaa löytyi mikittämällä salaperäisen luukun takaa löytynyt huoltotunneli. Kotona sain hyviä tuloksia ripottelemalla mikkejä ympäri taloa ja luukuttamalla lauluraitoja kitaravahvistimestä.

Nuorempana en voinut ymmärtää studioalan ammattilaisia. Miksi joku haluaisi istua miksauspöydän takana vääntelemässä nappuloita, kun voi itsekin olla lasin takana soittamassa? Nyt vuosia myöhemmin en tiedä, kummasta nautin enemmän, soittamisesta vai tuosta nuppien kääntelystä.

-HANNU-

 

 

 

Missä sitä olisikaan parempi treena kuin pommisuojassa :)

Pommisuojatreeniksestä jouduttiin tosin myös jossain vaiheessa luopumaan. Studiosta tuli mobiili ja kamat päätyivät Hannun autotalliin odottelemaan musiikkihuoneen valmistumista. Kyllä! Tämä on tulossa, kunhan Hannun aika riittää rakentamaan. Pari kuvaa pommista: